Graduttaako?

Ei se mitään, niin myös Bellastiinaa, Veetiä, Elliä, Oivaa sekä Benjaminia – ja minua.

 

Kesän lähestyessä valmistuminen on ajankohtaista monelle opiskelijalle. Ennen lopullisia jäähyväisiä Haalaribileille, parin euron lounaille ja muille opiskelijaelämän hienouksille edessä on usein vielä viimeinen koitos, gradutyön loppuun saattaminen. Kuten jokainen gradun parissa puurtanut hyvin tietää, on gradun tekeminen silkkaa riemua ja nautintoa. Kaikeksi onneksi tämän gradutukseksikin kutsutun ilon jakamiseen on tarjolla vertaistukea. Samassa gradusuossa tarpovat opiskelijat ja heitä epätoivon vimmalla auttavat graduohjaajat kokoontuvat parin viikon välein terapiasessioihin, jotka tunnetaan laajemman yleisön keskuudessa harhaanjohtavasti nimellä graduseminaarit. Näiden terapiasessioiden tultua pari viikkoa sitten omalta osaltani päätökseensä koen velvollisuudekseni valaista ensimmäisten vuosikurssien opiskelijoita siitä, mikä heitä tulevaisuudessa odottaa. Näin ollen esittelenkin muutaman graduntekijätyypin, joiden kohtaamiselta ei graduseminaariin osallistuessa yksinkertaisesti voi välttyä.

Kuva: The Huffingtonpost UK

Bellastiina Bimbo

Bellastiina saapuu seminaariin aina vähän myöhässä, sillä belfieiden ottamiseen erityisen hyvin soveltuvien 2XU:n leopardikuvioisten kompressiotrikoiden vaihtaminen hiekanvärisiin, kaksi kokoa liian pieniin Freddyihin ei todellakaan ole helppo homma. Semmaan Bimbo saapuu Ellen Collections –erikoisnumero Vuittonista pilkistäen, sillä Mariano Di Vaion muotiblogin uusimpien postausten selaaminen ei useimmiten vie koko ikuisuudelta tuntuvaa kaksituntista.  Ennen omaa opponointivuoroaan Bellastiina painaa blondiin päähänsä muutaman yleispätevän lausahduksen ihan vain siltä varalta, ettei juuri huollettujen volyymiripsien räpsyttely ajakaan asiaansa esiintymisvuorossa olevan henkilön huomion kiinnittämisessä. Tilanteeseen kuin tilanteeseen sopivien opponointikysymysten (”Vastaako nää tutkimustulokset varmasti sun tutkimuskysymyksiin?”, ”Voisiko näitä tuloksia sijoittaa jonkunlaiseen matriisiin?” ja ”Muistathan kiinnittää huomiota rakenteen tasapainoisuuteen?”) turvin Bimbo selviääkin palautteenannosta aina jokseenkin kunnialla. Bellastiina kirjoittaa tutkielmansa tietysti luxusbrändeistä, mutta käyttää huomattavasti enemmän aikaa Instagram-profiiliinsa sopivien, Ryan Goslingin tähdittämien, opiskelumemejen kuin tieteellisten artikkelien selaamiseen. Bellastiina ei ota gradunteosta kovinkaan suuria paineita, sillä hänen unelma-ammatissaan, Mikael Granlundin ex-lätkävaimona, ei maisteritutkinnolla ole juurikaan markkina-arvoa. 

Veeti Veteraani

Veteraanisarjaa edustava Veeti on graduseminaarien konkari, sillä kokemusta on kertynyt vähintäänkin kolmesta kesken jätetystä terapiaistuntosarjasta. Setämiehen ensimmäinen gradunkirjoitusyritys sijoittui ajallisesti Beatlesin kultavuosiin, toinen prinsessa Dianan kohtalokkaan auto-onnettomuuden tienoille ja kolmas Lordin euroviisuvoiton tietämille. Veteraaniluokkaa edustavalla Veetillä on suuri halu saada tutkintonsa vihdoin ja viimein suoritettua, vaikka herran aihevalinnan, c-kasettisoittimen kulutustottumusten tutkimisen, ajankohtaisuudesta voidaankin olla montaa mieltä. Opponoijana Veeti ei ole kovinkaan kummoinen, sillä luolamaalauksiin, papyrukseen ja pergamenttiin tottunut setämies ei omien sanojensa mukaan ”kerta kaikkiaan osaa käyttää ATK:ta”, eikä näin ollen pääse käsiksi muiden opiskelijoiden Moodle-tiedostoihin.

Elli Evvk

Elli Evvkta ei nimensä mukaisesti voisi opinnot vähempää kiinnostaa ja tyyppi onkin tullut tutuksi monelle semmakaverilleen massaluentojen omiaan pulisevana häirikkönä. Valmistuminen on tälle ännännen vuoden opiskelijalle todellinen rangaistus, sillä yliopisto-opiskelu on tarjonnut loistavan tekosyyn rellestää ympäri kaupunkia haalareissa ja juoda kaljaa myös keskiviikkoisin. Gradutouhusta vähät välittävä Elli on jokaisen graduohjaajan painajainen. Hän tulee seminaareihin aina vähintään puoli tuntia myöhässä, lukuun ottamatta viimeistä kokoontumiskertaa, kun tiedossa on seminaarin päättymisen kunniaksi järjestetyt afterit. Could-not-care-less – ideologiaa noudattava graduntekijä on kuitenkin äärimmäisen innovatiivinen, ainakin silloin kun kyse on gradutyön hidasta etenemistä selittävien tekosyiden kehittelemisestä: motivaatiopulaa potevan graduilijan saamattomuuden syy on milloin viikonlopun ”sosiaaliseen verkostoitumiseen” keskittyminen, milloin kissan pikkuveljen suruaika.

Oiva Overachiever

Overachiever on juuri ja juuri 20 vuoden rajapyykin ylittänyt miehenalku, sillä kun kyseessä on todellinen ylisuorittaja, on parin peruskoululuokan yli hyppääminen pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Oiva viihtyy Linnan kellon ympäri auki olevassa hiljaisen työn luokassa litteroimassa hieman liiankin hyvin, sillä kotiinlähtö ei flow-tilan rikkoutumisen vuoksi tule kysymykseenkään. Näin ollen Overachieverin voikin aika ajoin nähdä peseytymässä asunnotta jääneiden vaihto-opiskelijoiden tavoin Linnan saniteettitiloissa. Ylisuorittajan gradun aihe ei sen monimutkaisuudesta johtuen ole selvä yhdellekään kanssaopiskelijalle tai edes työn ohjaajalle. Tutkielman alustava työnimi, Disaggregating cross-curricular sociomaterial IMP manipulatives throughout multiple modalities, ei ainakaan auta selkiyttämään asiaa. Overachieverin esitysvuorot ovat yhtä painajaista koko seminaariryhmälle, sillä tiedossa on poikkeuksetta vähintään puolitoistatuntinen, kuolettavan tylsä paatos, joka saa professorinkin pilkkimään.

Benjamin Bisnesmän

Benjamin saapuu seminaareihin aina puku päällä ja kravatti suorassa. Bisnesmaailman tulevalla supertähdellä on kiire hoitaa graduhomma alta pois, sillä valmistumisen jälkeen häntä odottaa häikäisevän valoisa (ja rahakas) tulevaisuus työelämässä. Työelämäorientoituneella huippulupauksella on ollut yritystoimeksianto valmiina graduaan varten jo ensimmäisestä opiskeluvuodesta saakka. Tämän vuoksi Bisnesmän voi graduaiheen pohtimisen sijaan huoletta suunnata energiansa sen puntaroimiseen, haluaako hän ottaa vastaan tarjotun strategiapäällikön pestin McKinseylla vai jatkaa isänsä jalanjäljissä miljoonien liikevaihtoa pyörittävän perheyrityksen toimitusjohtajana. Opponoinnissaan tämä tuleva työnarkomaani peräänkuuluttaa liikkeenjohdollisia implikaatioita, ainakin silloin kun malttaa irrottaa katseensa älypuhelimensa osakekurssiseurannasta.

Millainen graduntekijä minä itse sitten olin? Sanotaanko niin, että vaikka olenkin kuluneiden kuukausien aikana muistuttanut pitkälti Marilyn Mansonin positiivisuudella ja Kiroilevan Siilin hyvätuulisuudella varustettua gradumonsteria, on matkalle mahtunut myös monia onnistumisen ja itseni ylittämisen hetkiä. Niin, ja ehkä muutama Ryan Gosling -memekin.

- Pauliina